Kuljen joka aamu pensaan ohi ja katson oksasta riippuvaa avainta.

Se on ollut siinä pitkään. Ehkä se ei alun perin kasvanut lehtien lomasta, mutta luulen että se alkaa jo olla osa kasvustoa. Hauraat säikeet muodostavat hiljalleen vahvistuvia yhteyksiä. Tiedetään, että kaikkien asioiden alkuperäinen luonne voi muuttua pitkäkestoisen altistuksen myötä.

Jonakin päivänä vielä, jonakin sellaisena päivänä kun tuuli heittää räntää silmiin, pimeys sormeilee sielun kiinnityskohtia ja askel on väsymyksestä tahmainen, silloin poimin avaimen, katson minkä oven se avaa, ja astun sisään toisenlaiseen aamuun.